Maaliskuun pennut olivat sunnuntaina pentutreffeillä luonamme. Paikalle pääsi valitettavasti vain kolme karvapalloa: Kikin pennuista Touko ja Eino, sekä Millin pennuista Kamu. Touko ja Eino olivat aika samaa kokoluokkaa Unnan kanssa, mutta neitimme pentuetoveri Kamu oli jatkanut pentuna aloittamaansa kasvupyrähdystä ja oli huomattavasti aikuisiakin koiria suurempi - mikä puolestaan tuntui hirvittävän Unnaa suuresti. Jokainen kolmikosta hurmasi meidät luonteillaan, ja päivä vietettiin poikien kesken leikkien ulkona. Vauhtia ei puuttunut rahtustakaan, enkä ihmettelisi, vaikka jokainen pojista nukkuisi koko seuraavan päivän!
Eino ja Kamu saapuivat hieman ennen Toukoa paikalle, ja ehtivät juosta itsensä läkähdyksiin ennen kolmannen osapuolen saapumista - tai niin me ihmiset kuvittelimme. Sama päätön meno jatkui kuitenkin myös Toukon kanssa, joten kolmikolla oli epäilemättä hauskaa! Meidän koiriamme meno ei oikein kiinnostanut, sillä Unnakin oli liian ujo liittymään juoksukilpailuun poikien seuraksi. Kiki puolestaan pyhitti päivän nuorukaisten komentamiselle, ja saattoi välillä tulla monenkin metrin päästä varta vasten ilmoittamaan pojille, että olisi aika rauhoittua. Hilma taasen stressasi pentujensa - ja puruluidensa - puolesta siirryttyämme keittiöön, ja pysytteli loppuajan pöydän alla piilossa. Erityisemmin nokkiinsa nämä kaksi rouvaa eivät tuntuneet kuitenkaan ottavan, sillä rauha palautui taloon heti poikien lähdettyä.
Milo ja Roosa olivat totaalisen pyörällä päästään, kun he pääsivät hetkeksi ulos samaan aikaan poikakolmikon kanssa. Kaksikko yritti turhaan pysyä tulokkaiden perässä, ja lopulta he päätyivät vaan istumaan eksyneen näköisinä nurmikolle. Uni maittoikin tavallista paremmin palattuamme takaisin sisälle (unta tosin tuli pian häiritsemään ilkeä ihminen, joka kaiken lisäksi pisti heidät syömään inhottavaa matolääkettä ja leikkasi kynnet).
Kamu lähti pojista ensimmäisenä, minkä jälkeen Unnakin uskaltautui hieman juoksemaan Einon ja Toukon kanssa. Ymmärrettäväähän tuo: Unna oli pentueensa pienin ja leikki pentunakin useimmiten Kikin kolmikon kanssa omien sisaruksiensa sijaan. Hän on hieman ujo tapaus, vaikka vauhtia normaalisti löytyykin vaikka muille jakaa.
Kokonaisuudessaan päivä oli vauhdikas ja aika kului kuin siivillä. Sää pysyi onneksi hyvänä, vaikka Mauri-myrsky olikin kolkutellut ovella edellisenä päivänä. Nyt toivottelemme Kamulle, Toukolle ja Einolle sekä heidän kotiväelleen hyvää jatkoa. Toivottavasti tapaamme mahdollisimman pian uudelleen, sillä kaikki kolme poikaa olivat vallan hurmaavia - vaikka meidän koiramme saattoivatkin olla asiasta eri mieltä. Kiki ainakin tuntui kysyvän, että miksi nuo kaksi nulikkaa tulivat tänne takaisin riehumaan...
Comments