Jälleen on tullut aika päivitellä tännekin kuulumisia, sillä taloudessa on jälleen vilinää: Seelan kuusiviikkoiset ja Ässän kolmeviikkoiset pennut pitävät palvelusväen kiireisenä.
Seelan neitikolmikko on varsin meneväinen, ja ovatpa he käyneet jo ulkonakin syyssäistä huolimatta. Sielläkään käydessä ei tarmokkuutta puuttunut, ja koko kolmikko lähti välittömästi tutkimaan uusia paikkoja. Ruokahalua löytyy, enkä ainakaan itse muista ihan lähiajoilta yhtä rohkeaa porukkaa ruuan suhteen: turvotetut nappulatkin ovat menneet alusta alkaen hyvin vaikka pennut niitä yleensä nirsoilevatkin, ja ovatpa vintiöt ottaneet emonsakin ruokakupista hieman maistiaisia - Seela saa ihan kunnolla murista, jos haluaa pitää nämä neidit kaukana ruuastaan. Sinänsä hyvä, että ruokahalua löytyy - Seela kun puolestaan on ollut varsin nirsoileva tapaus, niin on hänen hyvinvointinsa kannalta parhaaksi, että pennut syövät kiinteää ruokaa mahdollisimman paljolti. Seelan kanssa käytiin pentujen alkupäivinä läpi aikamoinen kaarti märkäruokia - minkäänlaiset nappulat eivät maistuneet muutamaan päivään lainkaan - ja neiti syö niistä tasan yhtä, sitä kalleinta ja arvolleen sopivinta... Ässällä on tosiaan jälleen seitsemikko hoivattavanaan. Pentuja oli alkuun kahdeksan, mutta pienin ei saanut elämän syrjästä riittävästi kiinni, ja nukkui rauhassa pois kahdentoista päivän iässä. Jäljelle jääneet seitsemän ovat kuitenkin varsin tarmokkaita, ja ilmoittavat kyllä kovaan ääneen, jos nälkä sattuu yllättämään.
Ässä ei ole onneksi ollut yhtä nirso kuin Seela, ja samat eväät maistuvat kuin viime pentueenkin aikana. Tässäkin tosin alkaa tulla raja vastaan - tällä hetkellä Ässä syö yli nelinkertaisen määrän ruokaa normiin verrattuna, ja siltikin tarvittaisi lisää. Huomenna töihin palatessani otankin hommakseni etsiä mahdollisimman energiapitoista ruokaa, jonka avulla Ässä saisi riittävää boostia pentukatraansa hoivaamiseen. Muiden koirien osalta kulunut kesä ja alkusyksy ovat olleet varsin rauhalliset. Hilma ottaisi mielellään vaikka kaikki kymmenen pikkuista hoidettavakseen, jos se tarkoittaisi ylimääräisiä ruokintakertoja. Kiki ja Sissi viettelevät rauhassa eläkepäiviään, joskin Kikillä alkaa taas turkki painaa päälle - johan siitä viime trimmauksesta ehtikin kulua kolme kuukautta. Tässä täytynee vielä ennen pakkasia trimmata rouvan turkki lyhyeksi, jotta se ehtii taas kasvaa kunnon talvipalttooksi ennen kylmimpiä säitä. Kide puolestaan on päättänyt päästä korkealle - hän on kasvanut porukan isoimmaksi ja omaa varsin pitkän rungon vielä kaupan päälle. Neidistä ei ehkä jalostukseen ole ellemme löydä varsin myötämielistä, isoista shelteistä pitävää tuomaria näyttelyihin, mutta on tuo hongankolistaja vaan niin ihanan luonteinen, ettei hän tästä laumasta ihan kovin helpolla lähde <3 Rosa on ottanut tehtäväkseen leikittää Kideä ja kuluttaa samalla molempien energiaa - pentukiireiden ja ympärillä pauhaavien metsätöiden vuoksi lenkitys on jäänyt varsin vähälle meidän kaksijalkaisten osalta. Kunhan pentukatras pärjää omillaan pidempiä aikoja, alkaa varsinainen kuntokuuri sekä nelijalkaisten että kaksijalkaisten osalta... Siispä kuulumisiin! Leppoisaa syksyä kaikille toivottaa koko Mutkiksen 21-päinen karvakorvalauma!